Elämä on laiffii..
Meistä jokainen on sivumäärältään runsas kirja, vaikka kukaan ei olisi koskaan huomannut lukea, edes itsekään. Jokaisella on mielensä sisällä maailma, joka on vivahteineen ihmeellisempi ja mielenkiintoisempi kuin mikään elokuva tai kirja.
Elämätarinakirjoittaminen on viimeisten kymmenen vuoden aikana noussut esille ja arvoon kirjallisuudessa, tutkimusmaailmassa ja harrastuksena. Oman elämän mikrohistoriaa tallentavat sekä julkisuuden henkilöt että muut kansalaiset. Monet 40 ikävuoden seutuvilla olevat tekevät välitilinpäätöstä, mihin suuntaan kannattaisi lähteä. 60 vuotta täyttäneet kääntävät katseensa suuntaan, josta ovat tulleet.
Elämätarinakirjoittaminen eroaa elämäkerrasta siten, että siinä tapa ja tyyli ovat hyvin vapaat. Asioita voi lähestyä oman elämänkaaren kautta tai pieninä palasina, asuinpaikkojen tai vaikka esineiden kautta. Mikään ei estä kirjoittamasta omaa elämäntarinaa runoina tai novelleina; blogikirjoituskin toimii! Ei tarvitse olla ennen kirjoittanut, työ ja varsinkin ryhmä tekijäänsä neuvoo. Ryhmän yhteinen muisti kasvaa koko ajan. Myös luottamus kasvaa, tarinat jäävät kokoontumistilan sisälle eli vaitiolo on itsestään selvyys.
Muutamia ryhmäläisten kommentteja:
”Jännitin kovasti kurssille tulemista, mutta opettaja rohkaisi. Nyt kokoontumispäivä on kuukauden paras päivä. Annetuista aiheista kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia muistoja. Menneiden muistelu siirtää hetkeksi pois tämänhetkisistä huolista.”
” Vertaistuki on antoisaa – saa uusia näkökulmia. Palaute kehittää ajattelua ja kirjoittamista sekä lisää itsetuntemusta. Kannustava ja luottamuksellinen ilmapiiri rohkaisevat käymään läpi elämäänsä uusista näkökulmista. ”
”Tuttuja teitä ja uusia polkuja, muistoja matkojen varrelta. Ajoimme tunteiden vuoristoradalla, koimme suruja, iloja, naurua, laulua. Kerroimme ja kirjoitimme, jaoimme tekstejämme kappaleisiin, otsikoimme ja maistelimme kaunista suomen kieltä. Kiinnostavaa!”
”Kun kurssin vetäjä ohjaa ajattelemaan tuttujakin elämän asioita uusista näkökulmista, se on ollut suorastaan innoittavaa. Ja keskustelumme ovat vailla vertaa. Mahtaakohan missään oppia niin lyhyessä ajassa tuntemaan samanaikaisesti niin monta kurssikaveria, sillä kaikki kertovat ja kaikki kuuntelevat.”
”Kirjoituspiiri antaa rohkeutta kirjoittamiseen. Kokoontumiset ja niiden deadlinet saavat aikaan kirjoittamispaineen. Se ei ole aina helppoa. Kun ollaan ryhmänä koolla, huomaa, että muutkin ovat taistelleet saadakseen tekstin ulos. Aiheista keskustellaan. Kirjoittamista tai elämän valintoja ei arvostella, vaan arvostetaan. Syntyy
ymmärrystä ihmisten välille ja hyvää mieltä kaikille osallistujille. Ryhmän jäsenet kunnioittavat toisiaan.”
Moni on harmitellut, ettei kysellyt aikanaan vanhemmiltaan. Nyt voi itse pitää huolen siitä, että oma tarina on jälkipolvien käytettävissä. Samalla tallentaa myös yhteiskunnan historiaa.
Elämätarinakirjoittamisen-kurssi
Sisä-Savon kansalaisopiston Vesannon yksikkö
Seija Hämäläinen, kurssin ohjaaja
Kirjoittanut Narrateur-nimisen vertaistukioppaan elämätarinan kirjoittajille