Teatterifarkkuja sovittamassa
Syksy on monella suunnalla projektien aloittamisen aikaa – niin myös kansalaisopiston teatteriryhmissä. Että keväällä voitaisiin kutsua yleisö saliin ja ilahduttaa, yllättää, naurattaa ja koskettaa, pitää syksyllä saada työ alulle. Ja ensimmäinen tehtävä on tietenkin näytelmän valinta. Se alkaa usein jo edellisenä keväänä, ja muhii ainakin ohjaajan mielessä pitkin kesää. Syksyn lähestyessä näytelmäkirjastot ovat tiivissä käytössä, kun sitä oikeaa etsitään hiki hatussa. Mikä tyylilaji? Riittävän erilaista kuin viimeksi? Vai ihan samanlaista, kun siitähän tykättiin? Kuinka monelle näyttelijälle? Ketkähän ovat tulossa tänä vuonna kurssille? Innostuvatko he tästä vai ennemminkin tuosta näytelmästä? Onko nais-ja miesroolien suhdeluku likimainkaan oikea? Onko näytelmä sopivan pitkä? Vai aivan liian pätkä, että siinä voisi pitää väliajan? Onnistummeko loihtimaan uskottavan lavastuksen, jos näytelmän tapahtumapaikka on aateliskoti 1600-luvun Ranskassa? Kuinka monta poliisinpukua voi löytyä, jos useamman teatteriryhmän näytelmässä onkin tänä vuonna poliisi? Pitäisikö valmiin näytelmän sijaan kirjoittaa teksti ihan itse juuri tälle porukalle?
Näytelmän valinnassa on jotakin samaa kuin farkkuostoksissa. Valikoima on valtava, eikä näytelmän tai farkkumallin nimen perusteella ole kovin helppoa sanoa, onko ehdokkaassa potentiaalia juuri itselle. Pillillä ja trumpetilla, matalalla ja korkealla mallilla on ystävänsä, mutta päällehän ne on vedettävä tietääkseen miltä ne tuntuvat ja näyttävät. Pitää siis sovittaa eli lukea riittävästi huomatakseen, mistä kinnaa tai lököttää. Punttia voi tarvittaessa lyhentää, mutta tuumia on vaikeampi lisätä sinne, missä niitä ei alkuaan ole jokseenkin riittävästi. Joskus tosin kannattaa valita vähän tiukka pakkaus, joka käytössä talven mittaan venyykin juuri oikeisiin mittoihin.
Nyt ollaan syysloman tuumaustauon kohdalla. Ryhmät ovat näytelmänsä löytäneet, ja harjoittelu on päässyt käyntiin. Tutustuminen omaan roolihahmoon on alkanut, ja ensimmäiset repliikitkin alkavat jo painua mieleen. Ajatus kevään esityksistä kannustaa kokoontumaan yhteen läpi pimeän talven – harjoittelemaan, rakentelemaan, suunnittelemaan, keräämään esitystä vähä vähältä kasaan. Mukavaa lomaa lomaileville ja voimia ilman syystaukoa puurtaville! Ensi viikolla vedetään taas näytelmäfarkut jalkaan, ja jatketaan hommia!
Annukka Nurmi
Kirjoittaja on Sisä-Savon kansalaisopiston teatteri-ilmaisun opettaja