LAISKOTELLEN!
Parin viikon päästä meilläpäin on hiihtolomaviikko, ja monella onkin paljon suunnitelmia tämän talvisen hengähdystauon varalle. Vai onko se hengähdystauko? Pahimmillaanhan se on tätä: Heti perjantaina loman alettua ryntäät kotiin, pakkaat tavarat, lapset ja koiran sekä lasten tavarat ja koiran tavarat ja ylipäätään kaiken mahdollisen, sitten koukkaat viemässä koiran hoitoon, minkä jälkeen istut autossa kymmenen tuntia väsyneen itsesi, hermot pinnassa olevan puolisosi ja aina vain enemmän ärtyvien lastesi kanssa. Lopulta pääset määränpäähän väsyneenä ja nälkäisenä kykenemättä kuitenkaan nukkumaan, koska käyt niin ylikierroksilla. Aamulla pitää lähteä suorittamaan lomalle päätettyjä aktiviteetteja kun nyt kerran ollaan tänne saakka tultu ja unelmaloma aikataulutettu.
”Aikaa kuljeskella omia teitä,
keventyneitä, pidentyneitä
aivan minne vain”
Kun minä olin lapsi, silloin oli lupa laiskotella. Viikonloppuisin oli ihan ookoo nukkua pitkään ja pukeutua vasta puoliltapäivin, ellei ollut mihinkään menossa. Kesälomalla laiskoteltiin paljonkin. Jos kavereita ei ollut näköpiirissä ja ulkona satoi vettä, silloin oltiin sisällä ja luettiin Aku Ankkaa. Tämä oli aivan hyväksyttävää ja normaalia. Nykyisin monen perheen arjet, viikonloput ja lomat ovat niin aikataulutettuja, että sitä on hengästyttävää edes ajatella. Milloin nämä ihmiset lepäävät, tasaavat pulssia, lataavat akkuja? Olenkin joskus miettinyt, että siitäkö nämä ratti- ja someraivoajat ja joka välissä kanssaihmisiä tylyttävät ihmiset tulevat; ovatko he loppujen lopuksi vain lepoa ja laiskottelua vailla?
”Aikaa ajatella juttua monta,
uskomatonta, tuntematonta
aivan kuinka vain”
Aivotutkijatkin ovat alkaneet pitää meteliä ohjelmoimattoman oleilun ja lepäämisen tarpeesta. Luin juuri hiljattain erään tutkijan ylistävän tylsyyden kokemusta. Hänen mukaansa se, että tympäisee ja tuntuu olevan tylsää, on merkki siitä, että aivot ovat oikeasti saaneet lepoa. Jatkuva sometulva ei aivoja rentouta, vaan pitää ne jatkuvassa ylivireystilassa. Se taas ei tee hyvää muistin toiminnalle eikä mielialalle. Myös luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa; luovat ja uudenlaiset ajatukset eivät koskaan synny kiireen keskellä vaan pakottomassa, paineettomassa tilassa, jolloin tajunnanvirta saattaa kuljettaa ajatukset jonnekin aivan uuteen ja erilaiseen.
”Aikaa seisoskella siinä ja tässä,
kyselemässä, pitelemässä
seinää paikallaan.”
Oikein hyvää ja rentouttavaa lomaviikkoa niille, joilla sellainen pian koittaa. Itse ainakin aion pitää huolta siitä, että mukaan mahtuu myös laiskottelua!
-Minna Rönkkö-
Kirjoittaja on suunnittelijaopettaja, joka voimaantuu rauhallisista aamuista, ahaa-elämyksistä ja lempeistä sanoista.
Lainaukset on otettu Lasse Mårtensonin kappaleesta Laiskotellen. Teksti on julkaistu alun perin Sisä-Savo -lehdessä vuonna 2019.