Opisto kyläkirjakätilönä
Kesällä 2022 julkaistiin kaksi tuhtia kyläkirjaa. Kylä Paukalahden poukamassa kertoo Leppävirralla sijaitsevan Paukarlahden kylän historiasta ja nykymenosta. Kerkonkoski – Kanavan varrella sijoittuu Rautalammin Kerkonkoskelle.
Sisä-Savon kansalaisopisto oli mukana synnyttämässä kumpaakin kyläkirjaa. Vuosikausia kyteneet kyläkirjahankkeet saivat tuulta siipiensä alle, kun kirjatyöryhmät alkoivat kokoontua säännöllisesti opiston vetäminä. Paukarlahdessa päästiin alkuun keväällä 2019, Kerkonkoskella syksyllä 2020.
Savolaisittain sanottuna molemmat kyläkirjat olivat aloittamista vaille valmiita. Jonkin verran aineistoa oli jo koottuna. Ennen kaikkea kylissä oli tahtoa ja intohimoa, joita isossa projektissa tarvitaan. Se mitä kaivattiin, oli systemaattinen työskentely ja joku sitä tahdittamaan.
Kyläkirjatyöryhmät ottivat suuren vastuun. Ensimmäinen tehtävä oli pohtia ja päättää, mikä kaikki kansiin laitetaan. Kyläkirjojen sisällön rakenteeksi on vakiintunut kertoa asutuksesta, maisemasta, elinkeinosta, seuratoiminnasta, talojen historiasta, sotavuosista, merkittävistä tapahtumista ja tietysti kylän asukkaista, mitä erilaisin painotuksin noudatettiin molemmissa kirjoissa. Tavoitteeksi asetettiin runsaasti kuvitettu ja elävästi kirjoitettu kyläkirja, joka tukeutuu huolella lähteisiin.
Edessä oli lukuisia valintoja. Montako sivua, millainen kuvitus, millainen kertojanääni teokseen halutaan, millainen on lähdekäytäntö, kuka toimittaa ja taittaa lopulliseen muotoon, missä kirja painetaan, mitä kaikki maksaa, miten kirja rahoitetaan ja miten sitä markkinoidaan, miten ennakkomyynti hoidetaan.
Yhdessä tekemällä asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Ohjasin molempia kyläkirjatyöryhmiä, joiden kanssa tapasimme noin kerran kuussa. Kävimme tapaamisissa läpi tiedonhankintaa, kirjoittamisen teoriaa, työn alla olevia tekstejä ja aineistotarpeita. Monet kysymykset ja tiedontarpeet ratkesivat ryhmässä keskustellen. Kirjan edetessä kurssilaiset saivat työkaluja myös muuhun kirjoittamiseensa. Vertaistuen merkitystä kirjoittajalle ei myöskään voi unohtaa.
Tekstityön ohessa kirjahankkeissa perattiin ja digitoitiin suuri määrä valokuvia. Kuvatalkoissa, joita pidettiin sekä tapaamisten yhteydessä että erikseen, skannattiin kirjaan ehdolle tulevia kuvia. Myös uusia kohteita ja henkilöitä kuvattiin. Kirjoissa on myös piirroskuvitusta.
Lähteitä käytettiin monipuolisesti ja kaiveltiin perusteellisesti, minkä ansiosta kirjoissa tuotettiin uutta tietoa kylien ja asukkaiden elämästä. Kurssilaisista moni totesikin uponneensa työhönsä paljon syvemmälle mitä oli alkuun ajatellut. Myös tarina-aineksella on kirjoissa paikkansa.
Opiston ohjaus Kerkonkoskella kesti lukuvuoden 2020–2021. Työryhmässä oli 13 aktiivista tekstintekijää ja osaamista myös valokuvissa ja kirjan ulkoasussa. Lukuvuoden päätyttyä työ jatkui kirjan toimittaneen Markku Halttusen vetämänä. Markku kirjoitti kirjaan paljon itsekin.
Paukarlahdessa kirjaprojekti eteni seitsemän osallistujan voimin. Tekstejä pyydettiin myös muilta kirjoittajilta, aivan kuten Kerkonkoskellakin. Opiston ohjausta kesti kaksi ja puoli lukukautta. Kevätlukukauden 2021 lopussa aineisto alkoi kypsyä toimitettavaksi, joten opiston ohjaukselle ei enää nähty tarvetta. Kirjalle oli haettu toimittajaa, mutta syksyllä pestissä jatkoin minä.
Paukarlahdessa taittaja saatiin lähes kotikylästä, Kerkonkosken kirja taitettiin Jyväskylässä. Hallinnollisen vastuun, mikä tämänkaltaisissa hankkeissa on merkittävä, ottivat Paukarlahdessa kyläyhdistys ja Kerkonkoskella Urheiluseura Ketterä.
Julkaisutilaisuudet kokosivat tuvan täydeltä väkeä. Paukarlahdessa juhlittiin kesäkuun 18. päivä Ristolan talon navetan ylisillä, Kerkonkoskella 29. kesäkuuta koululla. Tunnelma julkkareissa oli sakea onnesta ja helpotuksen tunteesta, vihdoinkin valmista!
Kyläkirjoissa kirjoitettiin yhteensä 932 sivua pohjoissavolaista paikallishistoriaa. Paukarlahden kirjan sivumäärä on 468 sivua ja Kerkonkosken 464. Paukarlahden kirjan kuvitus on mustavalkoinen, Kerkonkosken kirjassa on myös värikuvia. Molemmista kirjoista otettiin 400 kappaleen painokset, mutta kirjat loppuivat kesken. Kummastakin on otettu lisäpainos.
Paukarlahden ja Kerkonkosken kyläkirjat ovat esimerkki siitä, miten monessa kansalaisopisto voi olla mukana. Jos mietit omaa täsmäkoulutusta, ole rohkeasti yhteydessä opistoon. Täsmäkoulutus voi aivan hyvin olla myös osa isompaa kokonaisuutta, kuten kyläkirjoissa.
Kirjoittaja on toiminut opistolla jo pitkään tuntiopettajana. Hän on vetänyt kirjoittamisen lisäksi muun muassa joogakursseja.
Irene Pakkanen, tuntiopettaja