Kellarikalleria: Anna Wildrose ja Juho Järvi
Näyttelyt ovat avoinna ma, to klo 14-18, ti, ke, pe klo 11-15
Suljettu loppiaisena 6.1.2022
Valkea sali: Anna Wildrosen maailmat – kuvia vuosilta 1993-2021
”Käytän töissäni lähes pelkästään kierrätysmateriaaleja. Aloin miettiä ja kokeilla materiaalien uudelleenkäyttöä työskennellessäni vapaaehtoisena Emmauksen kirpputorilla Siilinjärvellä 1980-luvulla. Kierrätysmateriaalien käytön taiteen tekemisessä aloitin yli 20 vuotta sitten – ja vielä 2000 luvun alussa siitä ei ollut syytä aina kertoa näyttelyn yhteydessä – karkotti kuulemma asiakkaita.
Työni ovat pääosin kollaaseja, esinekoosteita ja installaatiota. Työn pohjaksi käy melkein mikä tahansa esine jota voi maalata ja jonka päälle voi liisteröidä ja liimata erilaisia materiaaleja. Materiaalit löydän kirpputoreilta, ullakoilta, jätelavoilta ja luonnosta…
Työt voi nähdä kitschinä, unina, epäesineinä, runoina…Niistä voi löytää mystiikkaa, kapitalismin kritiikkiä, ekologista paatosta, historiaa, kauneutta, röyhkeyttä, surua, huumoria…Töissä arvokas ja arvoton, halpa ja kallis, vanha ja uusi muuntuvat uusiksi maailmoiksi, eletyn elämän palasista – tai sirpaleista, rakentuviksi peileiksi. Ne ovat ylistyslauluja luovuudelle ja puhuvat yhtä hyvin lapsille kuin aikuisille, taidetta tunteville kuin sitä vierastaville. Tai sitten ei.”
Harmaa sali: Juho Järvi – Heräävät kangastukset
”Henkien herättämät kangastukset -näyttelyssä olen halunnut kulkea mielen tuntemattomille maastoille ja tuoda sieltä takaisin näkymiä, joita en ole aikaisemmin todistanut. Näyttelyn teoksia yhdistää antautuminen prosesseille, joista en ole täysin tietoinen tai niiden kontrollissa. Herkkänä pysyminen on ollut tärkeää, jotta teoksissa ilmaantuvat käsitteet ja assosiaatiot ovat voineet tulla huomatuksi. Työskentelyssä on ollut myös vahvasti läsnä kokeellisuus ja halu antaa tiedostamattomien virtausten ohjata teosten muotoutumista.
Näyttelyn ja teosten taustalla on ollut halu tarjota turtumiselle, valmiille vastauksille ja yksinkertaistaville narratiiveille vaihtoehtoja. Ideana on myös tuoda ihmisille merkityksillään resonoivia peilejä, jotka voivat luovuttaa tilaa monipuoliselle pohdiskelulle. Tarkoitus on luoda tilaa pysähdykselle ja oman havainnon syvälliselle tutkiskelulle erityisesti nykyajan kiireen ja suorituksen keskellä.
Näyttelyssä on esillä surrealistisen automatismin tuloksena syntyneitä piirustuksia, jatkuvasti elävinä muuttuvia videomaalauksia ja yksi isompi projisoitu videoteos.”